Näinkö tässä kävi?
Tilamme on toiminut vuosia ja vuosikymmeniä. Pappani aloitti tilanpidon pienestä torpasta, jossa kaikki tuotettiin itse. Tila elätti koko perheen ja elämään oltiin tyytyväisiä. Isäni peri tilan aikanaan ja tila edelleen elätti meidän perheemme. Isäni ja äitini laajensivat tilaa hiljalleen. Tilan pinta-alaa ja eläinmäärää nostettiin. Lypsäviä oli parhaimmillaan lähes 20. Tila pyöri hyvin ja tuotti myös tulosta.
Itse jäin isännäksi tilalle, kun sukupolvenvaihdos tuli eteen. Muut sisarukset eivät halunneet jatkaa. Itse halusin jatkaa ja laajensin peltopinta-alaa. Myös parsinavetta laajennettiin yhden robotin pihatoksi. Työtä riittää paljon, mutta se ei kuitenkaan elätä meitä kumpaakin, vaan vaimoni käy muualla töissä. 
Muutamia vuosia sitten alkoi talous olla tiukoilla. Maidon hinta romahti ja laskuja alkoi kertyä. En ajatellut asiaa sen ihmeemmin, vaan jatkoin töitä kuten ennenkin ja töitä tuli tehtyä ehkä hiukan enemmän kuin aiemmin. Tai ainakin minusta tuntui, että tein töitä enemmän kuin aiemmin. Vaimo teki edelleen töitä tilan ulkopuolella. Iltaisin hän oli mukana navettatöissä. Välillä hän ihmetteli, kun tein pitkää päivää, mutta totesin, että pitää tehdä, jotta saadaan tulosta. Vaikka kuinka yritin, laskupinot vain kasvoivat. Rahan riittämättömyydestä tuli usein myös riitaa.
En ymmärrä, miksi minä en pärjää, vaikka isäni ja pappani pärjäsivät? Kyllä minunkin on pärjättävä ja tienattava perheelleni elanto. Isälleni en ainakaan voi kertoa tilanteesta, ei hän ymmärtäisi. Valvon usein yöt ja mietin asioita ja yritän päästä ratkaisuun, huonolla menestyksellä tosin. Olen ollut äreä ja sulkeudun enemmän omiin oloihini. Tilanne vain pahenee, mutta en tiedä mitä tehdä. Nyt olen sairastellut myös fyysisesti.
Olisiko kannattanut tehdä jotain ennemmin kuin myöhemmin?
Yllä oleva tilanne on kertomus tästä hetkestä, mutta fiktiivinen ja vain yksi esimerkki. Moni tilallinen niin maito-, vilja- kuin muillakin tiloilla painii samojen ongelmien kanssa. Taloushuolet painavat monella tilalla, samoin oman jaksamisen haasteet. Se, että meidän tilalla menee taloudellisesti huonosti, on monelle häpeä. Kun ennenkin pärjättiin niin miksi ei nyt? Maailma on muuttunut paljon vuosikymmenissä. Se millä ennen pärjättiin, oli ennen. Ikävä sanoa, että vaikka vanhempi sukupolvi kuinka syyllistäisi, että miksi et muka pärjää, kun pärjättiinhän mekin, niin tosiasia on se, etteivät hekään pärjäsi niillä opeilla nykyisin, vaikka kuinka niitä tyrkyttävät. Tämä vähän karrikoidusti ilmaistuna.
Kun talous mättää, alkaa myös oma jaksaminen tulla raskaammaksi ja työn tekemiseen menee enemmän aikaa, eikä siltikään välttämättä tule valmista. Ennen 10 minuutin työhön saattaa nyt mennä jopa puoli tuntia. Monia asioita on to do -listalla, eikä tiedä mistä aloittaa ja kaikki työt vaan siirtyvät ja siirtyvät.
Vaikka on vaikeaa myöntää itselle, että nyt en jaksa tai pärjää, niin tulisi se myöntää ja puhua siitä läheisten kanssa. Jos tuntuu, että läheisten kanssa on vaikea puhua, niin kannattaa hakea apua tilan ulkopuolelta, vaikka työterveyshuollosta tai kriisipuhelimesta.
Tunteet ja jaksaminen ovat sinun omiasi, ei kukaan voi niitä sinulta tyrmätä.
Välitä viljelijästä -projekti
Tässä kaikessa jaksamisessa ja selvittämisessä saat myös apua Välitä viljelijästä- projektista, joka on maksutonta neuvonta- ja tukipalvelua. Me Välitä viljelijästä -projektin ja maakunnallisten hyvinvointihankkeiden työntekijät autamme sinua selvittämään kokonaistilannettasi ja kuuntelemme sinua.
Kauttamme on mahdollisuus myös ostopalvelusitoumukseen, jonka arvo on 500 euroa. Sillä saat esimerkiksi psykoterapiaa tai muuta terapiaa keskimäärin noin viiden käynnin verran.
Meidän yhteystietomme löydät linkin alta: Mela/välitä viljeljästä » Älä epäröi soittaa tai laittaa viestiä. Ongelman ei tarvitse olla vielä ongelma, kun olet yhteydessä.
Jaksamista ja ollaan yhteydessä, terveisin Marko
Teksti:
Marko Kiiveri
Välitä viljelijästä – projekti Uusimaa
puh. 050 329 3976
sähköposti: etunimi.sukunimi@mela.fi